SEURATTAVAN HYVÄT KÄSSÄSOMETTAJAT: KETÄ SEURAAN JA MIKSI?

house of pinheiro
Helsingistä Lappeenrantaan, Lappeenrannasta Lontooseen, Lontoosta Australiaan, pieni koukkaus Hämeenlinnaan, jonka jälkeen piipahdus Nokialla... klik, klik, klik. Matka käsityömaailman ympäri noin puolessa tunnissa. Aika kivaa, vai mitä! :)

Käsityö- ja DIY-maailmaan liittyviä blogeja ja Insta-tilejä on nykyisin järjettömän paljon. Toisinaan on oikeasti vaikea valita, mitä niistä seuraisi. Joka paikkaan ei millään ehdi ja kuitenkin sitä haluaisi seurata jokaikistä niistä oman mittapuun mukaan parhaista kässäsomettajista.

Blogien seuraajana huomaan pikkuisen laiskistuneeni vuosien saatossa tai ainakin olen tullut kriittisemmäksi. Yhtä harvempi blogi päätyy vakkariseurattavaksi. Olen myös siirtynyt seuraamaan useita bloggareita ainoastaan Instagramin puolelle. Samanaikaisesti seurattavieni lista on laajentunut uusilla - bloggareilla ja ainoastaan Instagramiin kässäkotinsa pystyttäneillä. Instagramin puolella seuraamisen aloittamisen ja lopettamisen kynnys on selvästi blogeja matalampi. Uuden blogin seuraamisen aloittaminen vaatii joko totaalisen "rakkautta ensi silmäyksellä" -ilmiön tai aikaa tunnustella, tutustua, ihastua. Koska aikaa on rajallisesti, jälkimmäisen syyn vuoksi blogien seurantalistani ei ole juurikaan laajentunut viime aikoina.

Vakioseurattavien lisäksi on olemassa sitten pikkuisen isompi kattaus niitä satunnaisseurattavia, joiden olemassaolon muistan nähdessäni linkin uuteen postaukseen esimerkiksi Facebookissa. ”Ai niin tuokin…”. Ja juuri, kun kuvittelet olevasi tietoinen lähes kaikista kässäsomettajista, somevirrasta pomppaa esiin superihana blogi, josta et ole koskaan kuullutkaan. - Paniikki! Apua, mitähän muuta multa on jäänyt huomaamatta?!

Tuossa yksi päivä pysähdyin miettimään, miksi minä seuraan juuri niitä, joita seuraan. Siitä sai alkunsa tämän kertainen postaus.

KOTOTEON VUOSI 2016



Siinäpäs se taas meni. Yksi vuosi. Elämää: perhearkea, uuden työn aloitusta (osa vuodesta), käsitöitä, uusien taitojen oppimista ja bloggausta. Tämä vuosi on ollut ylivoimaisesti blogihistoriani värikkäin ja vilkkain. Vuoteen mahtui monta "ekaa kertaa" -juttua, useita yhteistyöpostauksia, vinkkejä, ohjeita, toimitettuja juttuja ja kannanottojakin. Tämän vuoden aikana teitä lukijoita on kertynyt lisää roppakaupalla edelliseen vuoteen nähden. - Kiitos siitä! :) Tämä postaus toimii samalla myös uudemmille lukijoilleni hyvänä kivana läpileikkauksena sisältöihini.

VAATEKAAPILTA SISUSTUSMAAILMAAN

Viime keväänä huomasin kuin vaivihkaa ryhtyneeni tekemään blogiani aiemmin hallinneen vaatekaappisisällön lisäksi kodin piensisustamiseen liittyviä juttuja - pääosin kierrätysmateriaaleja hyödyntäen. Se tuntui mukavalta vaihtelulta ja on aina kiehtovaa kokeilla uusia materiaaleja, epäonnistua, yrittää uudestaan, vaihtaa ideaa ja lopulta sitten onnistuakin. Sisustaminen on kivaa ja jotenkin se tuntui myös luontevalta, uudelta kulmalta myös blogissani.



PÄINVASTOIN-SISUSTUSTYYNYT ÄIDILLENI


sisustustyynyt
Joululahjapostaukseni. Nythän on siis suorastaan valinnan vaikeus, että mistä aloittaisin! ;) Tämän joulun osalta en voi käsityösaavutuksilla hurrata. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, ajan puutteen ja väsymyksen vuoksi säästin itseäni ja tein joulua varten itse vain hyvin minimalistisesti: muutaman säilytyspussukan ja nämä äitini tilaamat sisustustyynyt. Niin ja jonkin verran myös sisustusjuttuja kotiin, kuten tämän vanhasta nahkatakista tehdyn modernin kuusiryijyn

Äitini toiveena oli, että tekisin päällisistä tuollaiset pötkyläisen malliset vanhojen auringon haalistamien tyynynpäällisten tilalle. Muutoin sain täysin vaapaat kädet. Tällaiset niistä sitten tuli. - Päinvastoin tyynyt. :) 

SAISIKOS OLLA YKSI KAPPALE JOULUJA - ILMAN STRESSIÄ, KIITOS!

joulukäsityöt

Joulu on jo ovellaaaaa.... Kimmeltävätkös joulustressin hikihelmet otsallasi? Oranssia-blogin ihana Veera haastoi joulupuuhailujen alkumetreillä mut mukaan Stressittömään jouluun. En valitettavasti ehtinyt silloin kirjoittelemaan haasteen mukaisia vinkkejäni stressittömään jouluun. Hengessä olin kuitenkin mukana ja katson nyt näin aaton kynnyksellä taaksepäin. Että mitenkäs meni?

PIPARKAKKUTOFFEE KRUUNAA HERKKUSUUN JOULUN

Kun olin lapsi, rakastin yli kaiken kahta makua: piparkakkutaikinaa ja omatekoista toffeeta. Muistan päättäneeni, että sitten, kun olen aikuinen, minun kodissani piparit syödään raakoina. - Taikina kun oli mielestäni paljon valmiita piparkakkuja herkullisempaa. Lapsuuden haaveelleni uskollisena kehitin reseptin, joka yhdistää nämä kaksi superherkullista makua: piparitaikinan ja toffeen. 

Näistä tuli niin hyviä, että en tiedä oikein, minne ne piilottaisin itseltäni... Piparkakkutoffee on siis ihan käsittämättömän herkullista ja koostumus todella ihana: päällä rapeasti lohkeavaa toffeeta ja keskellä pehmeästi valuvaa piparkakkutaikinaa. Uu-lalaa!

Mikäli olet ton-ton-ihmisiä, nyt on sopiva hetki kääntää katse toisaalle. Tässä reseptissä ei nimittäin sokeria säästellä! ;) 

JOOKOS, SANOI KOOKOS JA HYPPÄSI SUOMALAISEEN JOULUASETELMAAN


Kuinka pitkä matka on tropiikista suomalaiseen jouluasetelmaan? Äkkiseltään voisi tuntua aika pitkältä, mutta ei ehkä sittenkään... S-marketin he-vi-osasto kutistaa fyysisen matkan ja ennakkoluuloton ajattelu henkisen. Olen aina pitänyt kookoksesta: mausta, tuoksusta, hedelmän muodosta ja sympaattisesta, puumaisen karvaisesta pinnasta. Eräänä päivänä katselin kotiimme kulkeutunutta, kookoksen puolikkaasta tehtyä pientä balilaista soitinta. Hmm... voisikohan, onnistuisikohan se... Kyllä vain ja se onnistui! - Kookoksen puolikkaasta syntyi ihana pieni kynttiläkippopari, joka näyttää epäilyttävän aidosti siltä kuin kynttilä olisi upotettu aitoon kookoslihaan - tai miksi sitä nyt sitten kutsutaankaan. 

Kynttiläkipon sisuksen tein huoneen lämmössä kuivuvasta savesta. Postauksen lopussa on ohje, mikäli haluat itsekin kokeilla. Minusta näistä tuli tosi kivat! Ja sopivat oikein hauskasti jouluisiin asetelmiinkin tuoden kivaa kontrastia. Saatanpa tehdä näitä muutaman lahjoiksikin ihmisille, jotka tiedän kookoksen ystäviksi. 

(LANKA)TONTTUJEN COMEBACK + OHJE

lankatontut
Vaalean, skandinaavisuutta selkeyttä kajahtelevan joulusisustamiseni keskellä pysähdyin. Kivoja koristeita, kauniita yksityiskohtia, mutta silti. – Täältä puuttuu jotain... Tontut! Kenelle minä tätä joulua oikeastaan teen? - Itselleni vai myös lapsillemme? 

Vuosi sitten innostuin joulusisustamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Ihastuin vaaleaan, talviseen huurteisuuteen. Tyylikkyyteen. Siitä pidän edelleenkin, mutta tajusin, että kaipaan nyt joukkoon vähän väriä ja jotain… hmmm… vähemmän aikuismaista. Joulu on mitä isommissa määrin lasten juhla ja se saa myös näkyä! Joulukuusi on aina ollut meillä täysin lasten käsissä. Siihen en ole puuttunut, mutta muuten meillä kyllä kieltämättä on näyttänyt erityisesti viimevuosina enemmän minun mieltymyksiltäni kuin lasten.

Kompromissia kohti, totesin ja kaivelin muistilokeroistani lapsuuteni käsityöidean: lankatontut. Päivitin tontut tälle vuosituhannelle tekemällä niille tämän hetkisen ”tonttutrendin” mukaisen ilmeen eli silmille vedetyn tonttulakin. Aika letkeän lungit tyypit niistä tuli. Jou-jou, joulupukin pikkuapurit. :)

TÄSTÄ EI PUHUTA MARI KONDOLLE!




sisustustyyny
Koti on konmaritettu jo kuukausia sitten. Makuuhuoneen nurkassa nököttää kuitenkin häpeäpilkku (okei, myönnetään, on niitä pilkkuja nähty arjessa jo muitakin): se viimeinen kassi kierrätettäviä vaatteita, jota kukaan ei enää jaksanut viedä minnekään. Sinne se sitten jäi: pölyn kerääjäksi. Mielessäni näin jo Mari Kondon tiukka ilme silmissään, ruoskaa heilutellen…

Lopulta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja viedä kassin Fidan keräyslaatikkoon. Vilkaisin vielä viimeisen kerran läpi kassin sisällön. Katseeni pysähtyi judopuvun yläosan kohdalla. Puku oli päätynyt meille lastemme serkuilta heiltä saatujen vaatteiden joukossa. Koska kukaan ei meillä innostunut judosta, päätyi puku Konmaritettavien vaatteiden hylkykuormaan ja lopulta osaksi sitä surullisenkuuluisaa, viimeistä Konmaritus-kassia.

Tunnustelin judopuvun materiaalia: onpas tässä kaunis pinta ja todella napakka, hyvä materiaali! Hmmm… Kyllä, ihan täydellinen materiaali pieneen sisustustyynyyn! Kaikenlaiset hybridijututhan on nyt muutenkin in, niin miksikäs ei. Mielessäni näin jo sisustuslehtien otsikot: "Ensi kevään sisustustrendeissä kohtaavat Judo ja Design." Markkinointi-ihmisenä huomasin jo miettiväni tuotenimeä Ju-Do-Design, You-Do-Design... Släp! Pieni henkinen litsari ja palauduin takaisin maan pinnalle. Mutta kivahan siitä silti tuli - vai mitä! :)


HELMI SIROLAN KORTEISTA JOULUKALENTERI


Enää muutama päivä ja arkiaamut ovat lapsille taas vajaan kuukauden verran yhtä juhlaa. Meidän perheessä lapsille ilmaantuu yleensä useita joulukalentereita mummoilta ja kummeilta. Se pääkalenteri on kuitenkin ollut esikoisen joulukalenteri-ikäisyydestä lähtien Vipsu-tontun tähdittämä tarinallinen kalenteri. Vipsun viestit odottivat aina aamuisin tulitikkuaskeista tehdyissä pikkulokeroissa. Nyt kun tonttujutut eivät enää 9-vuotiaalle uppoa, ajattelin uudistaa pikkusiskoa varten myös kalenterin puitteet.

Kalenterin kehikkona toimii metallinen ritilä, jonka löysin aikanaan kierrätyshuoneestamme. Se lienee aiemmin ehkä kanin häkin osa. Kalenterin "luukut" taittelin voimapeperista ja niiden päälle teippasin irrotettavat suloiset hahmot. - Ne ovat peräisin Helmi Sirolan supersöpöistä korteita, jotka julmasti pistin palasiksi. Siihen on kuitenkin hyvä selitys: joulukalenterin oheistuotteena lapset saavat kasata kortin osista pienet palapelit.

Kalenterin kiinnikenipsut ovat Tigerista. Niiden liitutaulupintaan poikamme piirusteli kalenterin numerot ja auttoi muutenkin kalenterin kasaamisessa.